Positiivisen käyttäytymisen monitasoinen yhteisöllinen tuki koulussa

Marika Peltonen, FM, projektisuunnittelija, Niilo Mäki Instituutti
Olli-Pekka Malinen, KT, Niilo Mäki Instituutti

Koko koulun positiivisen käyttäytymisen tuen (englanniksi School Wide Positive Behaviour Support) toimintamalleja on käytetty 2000-luvulta lähtien tuhansissa kouluissa ympäri maailmaa, mm. Norjassa, Alankomaissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Suomessa toimintamallin kehittämistyö aloitettiin Varkaudessa kolmessa eri koulussa. Koko koulun positiivisen käyttäytymisen tuen ajatuksena on, että jokainen koulu kehittää tiettyjen periaatteiden pohjalta oman tapansa tukea oppilaiden tavoitteiden mukaista käyttäytymistä. Toiminnan kehittämisvaiheessa koulun opettajat, muut aikuiset, oppilaat ja huoltajat määrittelevät koulun käyttäytymisodotukset ja kuvaavat, mitä ne ovat toivottavina tekoina ja toimintana koulun arkisissa tilanteissa. Toimintamallin toteutusvaiheessa hyvän käyttäytymisen tavoitteita ja tapoja opetetaan oppilaille ja heitä kannustetaan toimimaan odotusten mukaisesti antamalla positiivista palautetta onnistuneesta toiminnasta. Myös ongelmatilanteita varten kehitetään koulun yhteiset toimintatavat. Kaikkien oppilaiden positiivisen käyttäytymisen ohjaamisen lisäksi kouluissa otetaan käyttöön suunnitelmallisesti uudistettuja tehostetun ja erityisen tuen muotoja hyvän käyttäytymisen tukemiseksi.

Motorisen oppimisen vaikeuksien tunnistaminen ja tukeminen liikunnassa

Helena Viholainen, KT, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, erityispedagogiikka
Piritta Asunta, LitM, projektitutkija, Suomen CP-liitto ry

Tutkimukset osoittavat, että liikkuminen ja motoristen taitojen harjoittaminen tukevat muuta oppimista, kuten kielenkehitystä, matemaattisia taitoja ja keskittymiskykyä. Motorisilla taidoilla ja niiden puutteilla on vaikutusta myös itsetuntoon, minäkäsitykseen ja sosiaalisiin taitoihin. Kehityksellisiä koordinaatiohäiriöitä (Developmental Coordination Disorder, DCD) on noin 5–6%:lla kaikista lapsista ja nuorista. Jokaisesta päiväkotiryhmästä tai koululuokasta löytyy siis yleensä ainakin yksi lapsi, jolla on haasteita motorisen taitojen oppimisessa. Motorisen oppimisen hankaluudet vaikeuttavat akateemisten taitojen oppimisen lisäksi usein myös muita arjen toimintoja. Luento koostuu motoriikan haasteiden tunnistamisesta ja tukemisesta. Esittelemme muun muassa seuraavanlaisia menetelmiä motoristen taitojen testaamiseen ja havainnointiin:

Motoriikan havainnointilomake (MoHa):
Opettajien käyttöön tarkoitettu motoriikan havainnointilomake on nopea ja helppokäyttöinen sähköinen lomake motorisen oppimisen vaikeuksien seulontaan 6–12-vuotiailla lapsilla.

Movement ABC2 -testi:
MABC-2 -testin tarkoituksena on seuloa lapsen mahdollisia motorisia pulmia sekä arvioida riskiä kehitykselliseen koordinaatiohäiriöön. Testi koostuu hienomotorisista taidoista, pallo- sekä tasapainotaidoista ja on tarkoitettu 3–16-vuotiaille.

Loikkiksella Ketteräksi -menetelmä:
Menetelmä on motoristen vaikeuksien havainnointiin ja motoristen taitojen oppimisen tukemiseen suunniteltu työkalu. Loikkiksella ketteräksi -oppaassa perehdytään motorisessa oppimisessa ilmeneviin vaikeuksiin, liikkeen laadulliseen havainnointiin ja oppimisen tukemiseen esittelemällä muun muassa valmis kerhomalli.

Oppimiskokemukset ja oppilas-opettaja vuorovaikutus: Alkuportaat ja Omis-hanke

Marja-Kristiina Lerkkanen, dosentti, Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos
Lasten oppiminen ja motivaatio esi- ja alkuopetuksessa sekä niitä edistävä vanhempien ja opettajien yhteistyö – Alkuportaat-seurannan tuloksia

ALKUPORTAAT –seurantatutkimuksessa selvitetään (1) lasten taitojen ja motivaation kehitystä esiopetusvuoden alusta 9. luokan loppuun, (2) opettajien näkemyksiä koskien lasten oppimista, heidän opetuskäytänteitään ja -tavoitteitaan sekä yhteistyötä vanhempien kanssa sekä (3) vanhempien kasvatuskäytänteitä ja näkemyksiä koskien lasten oppimista sekä päiväkodin ja koulun kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyviä odotuksia ja kokemuksia. Ensimmäisessä vaiheessa (2006-2011) kiinnostuksen kohteena oli tiedon saaminen lasten esi- ja alkuopetusvuosien oppimisesta ja suotuisaa kehitystä tukevista ympäristöistä ja käytännöistä varsinkin silloin kun lapsella on todettu oppimiseen liittyviä riskejä. Tutkimusmenetelminä ovat lasten ryhmä- ja yksilötestit sekä haastattelut,  havainnoinnit opetusryhmässä sekä opettajien ja vanhempien kyselyt. ALKUPORTAAT toteutetaan Laukaassa, Kuopiossa, Joensuussa ja Turussa. Siihen osallistuu noin 2000 lasta vanhempineen, joista noin 600 lapsen oppimispolkuja seurataan tarkemmin. Esityksessä kerrotaan lasten oppimisen ja oppimistilanteisiin liittyvien motivaatiotekijöiden vuorovaikutuksesta esi- ja alkuopetuksessa sekä miten vanhempien ja opettajien yhteistyö edistää näitä prosesseja. Alkuportaat-hanketta rahoittaa Suomen Akatemia.

Anna-Maija Poikkeus, varhais- ja alkukasvatuksen professori, Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos
Ohjauskäytäntöjen ja vuorovaikutusprosessien yhteys lasten oppimiseen ja motivaatioon

Alkuportaat – Lapset, vanhemmat ja opettajat yhteistyössä koulutien alussa – seurantatutkimuksessa on selvitetty luokkahuonehavainnoinnein opettajien ohjauskäytäntöjä ja opetusryhmissä ilmenevää tunnetukea, ryhmän organisointia ja tukea oppimiselle. Kyselylomakkein on tarkasteltu muun muussa opettajan ja oppilaiden välisen suhteen laatua.  Korkealaatuiseen tuen oppimiselle on havaittu olevan yhteydessä esiopetusikäisten vähäisempään ongelmakäyttäytymiseen ja parempaan sosiaaliseen kompetenssiin.  Opettajan lämpimyyden havaittiin toimivan suojaavana tekijänä silloin, kun vanhemmilta saatu tuki oli vähäinen tai lapsella oli vaikeuksia toverisuhteissa ja lukivaikeusriskin omaavien lasten toverisyrjintä oli vähäisempää luokissa, joissa oli myönteinen ilmapiiri. Lapset, joilla oli esiopetusvaiheessa tunnistettu riski myöhempiin lukemisvaikeuksiin, saivat luokanopettajalta tukea yleisopetuksen tunneilla enemmän kuin muut lapset, mutta osalla lapsilla taitojen ongelmat säilyivät kouluiässäkin ja heijastuivat osin myös motivaatioon ja opettajan ja oppilaan suhteen laatuun. Tulokset korostavat opettaja‒oppilassuhteen laadun merkitystä lapsen kehitykselle ja haitallisia vaikutuksia kompensoivana tekijänä.

Mika Paananen, PsL, Niilo Mäki Instituutti
Oppimisvaikeudet – minäkäsityksen ja pystyvyyden tukeminen

Oppimisvaikeudet – tiedämmekö, mitä lapsi ajattelee ja tuntee? Onko meillä keinoja työstää oppimisvaikeuksiin liittyviä huolia ja pelkoja, luoda lapselle myönteistä ja realistista käsitystä itsestään oppijana sekä tukea oppilaan pystyvyyden tunnetta? Lasten oppimisvaikeuksiin pyritään vaikuttamaan pääsääntöisesti kognitiivisilla ja taidollisilla harjoituksilla. Sen lisäksi oppimisvaikeuslasten kanssa käytännön työtä tekevät työstävät yhä useammin lasten kanssa oppimistilanteisiin liittyviä tunne- ja motivaatiotekijöitä sekä lapsen käsityksiä itsestään oppijana. Esityksessä kuvataan oppimisvaikeuden vaikutusta minäkäsityksen ja –pystyvyyden kehitykseen sekä keinoja ja materiaalia, kuinka tukea lapsen minäkäsitystä ja –pystyvyyttä, kun lapsella on oppimisvaikeuksia.

Hyvän matematiikan perustaidon rakennuspalikat esi- ja alkuopetuksessa – mitä opetellaan, miten ja milloin?

Puheenjohtaja Erno Lehtinen, Akatemia professori, Turun  yliopisto

 

Matematiikan taitojen kehityksen ja oppimisvaikeustutkimuksen näkökulma
Tuire Koponen, PsT, Niilo Mäki Instituutti

Matematiikan taitojen kehitystä ja oppimisvaikeuksia koskeva tutkimus on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana huomattavasti ja saadun tutkimustiedon valossa ymmärrämme yhä paremmin, miten matematiikan taidot rakentuvat ja mitkä ovat keskeisiä pulmakohtia esimerkiksi esi- ja alkuopetusikäisten lasten taitojen kehityksessä. Tiedämme myös, että hyvästä yleisestä tuesta huolimatta kaikki lapset eivät alkuopetusvuosien aikana saavuta riittäviä perustaitoja matematiikassa. Osalla vaikeudet näyttäisivät olevan havaittavissa jo varhaisesta vaiheesta lähtien ja tuesta huolimatta vaikeudet näyttävät melko sitkeiltä. Lisäksi pulmat matematiikan perustaidoissa, kuten laskemisessa, päällekkäistyvät usein esimerkiksi lukemisen pulmien kanssa. Miten tukea näiden lasten oppimista?

Esityksessä käydään läpi matematiikan taitojen kehitystä ja oppimisvaikeuksia koskevaa tutkimustietoa ja pohditaan, mitä tutkimusten valossa tiedämme peruslaskutaidon tukemisesta lapsilla, joilla hyvä yleinen tuki ja harjoittelu ei riitä.

Oppikirjamateriaalin laatijan näkökulma
Tuula Uus-Leponiemi, KL, oppimateriaalin tekijä

Lapsi tutustuu matemaattisiin asioihin ja käsitteisiin lähiympäristössään ja oppii erilaisia matemaattisia taitoja arkielämän yhteydessä jo kauan ennen esikouluun tuloaan. Lapset osaavat esim. laskea luettelemalla esineiden määriä. Siinä vaiheessa on tärkeätä, että lapsen oppimista ohjataan motivoivilla oppimistilanteilla ja hyvin suunnitelluilla oppimateriaaleilla oikeaan suuntaan. Tarvitaan kokeilua, kannustusta, havainnointia, johtopäätösten tekoa ja keskustelua. Pelaamalla, rakentamalla ja erilaisilla leikeillä opitaan matemaattista ajattelua käytännön tilanteissa. Vasta, kun asiat on itse kokeiltu välineillä ja selitetty ääneen, voidaan esim. yhteenlaskuun tutustua kuvan avulla. Tämän jälkeen opitaan lukusymboleilla merkitty muoto eli matematiikan kieli.

Hyvän oppimateriaalin tulee antaa opettajalle vihjeitä ja vaihtoehtoja erilaisten oppilaiden tukemiseen ja erilaisten oppimistyylien huomioimiseen. Ehdotetut havainto- ja toimintavälineet pitää olla helppoja hankkia ja käyttää sekä sellaisia, jotka sopivat mahdollisimman moniin tilanteisiin. Oppimateriaalin tulee myös tarjota opettajalle apua tukea tarvitsevien oppilaiden havaitsemiseen ja tuen tarjoamiseen sekä lasten oppimisen seurantaan. Erityisen haastavaa opettajalle ja oppimateriaalille on tarjota taitaville lapsille sellaisia ylöspäin eriyttäviä tehtäviä, jotka eivät ole seuraavan vuoden asiaa ja siten lisää lapsen turhautumista jatkossa.  Oppikirja on lapselle se henkilökohtainen osa oppimateriaalia, joka ohjaa hänen oppimispolkuaan ja joustaa hänen kykyjensä mukaan mahdollisimman hyvin.

Opettajakoulutuksen esi-ja alkuopetuksen matematiikan pedagoginen näkökulma: Matematiikkaa vuorovaikutuksessa lapsilähtöisesti, luovasti ja innostavasti
Sirpa Eskelä-Haapanen, KT, Jyväskylän yliopisto, Opettajankoulutuslaitos

Nyky-opettajankoulutuksen tulisi taata esi- ja alkuopetuksen opettajille tiedot ja taidot opettaa ja ohjata matematiikkaa luovasti ja tutkimusperustaisesti. Koulutuksen tulisi siis tarjota tulevaisuuden opettajalle myös positiivisia asenteita matematiikkaa ja matematiikan opettamista kohtaan. Niinpä koulutuksen aikana opiskelijat hankkivat hyvän ymmärryksen lapsen kognitiivisesta ikäkausikehityksestä, matemaattisesta ajattelusta ja prosesseista kuin saavat myös valmiudet ja taidot toteuttaa erilaisia matemaattisia tutkimuksia ja kokeiluja lasten kanssa. Tämä kaikki mahdollistuu parhaiten luokkahuonevuorovaikutuksessa ja todellisissa oppimisympäristöissä.

Lapsen matemaattisen ajatteluun luotua pohjaa vahvistetaan esiopetuksessa ja edelleen alkuopetuksessa tutustuttamalla ja ohjaamalla lasta tarkkailemaan arkipäivän matemaattisia ilmiöitä. Lasta kannustetaan aktiivisesti mukaan vuorovaikutteiseen oppimistapahtumaan. Lapsi oppii luokittelemaan, vertailemaan, järjestämään, ymmärtämään kymmenjärjestelmän rakentumisen sekä hän oppii yksinkertaisia yhteen-, vähennys- ja jakolaskuja. Matematiikan oppimisen edellyttämät käsitteet selvitetään perusteellisesti ja lapsilähtöisesti sekä lasta kannustetaan selittämään ajattelunsa prosesseja ja perustelemaan ratkaisujaan.  Matematiikkaa opiskellaan havainnollistaen, pelien, leikkien, matematiikkatarinoiden ja -välineiden sekä keskustelujen avulla. Lisäksi erityistä huomiota kiinnitetään lapsen myönteisen suhtautumisen säilymiseen matematiikkaa kohtaan ja hänen luoviin ratkaisuihinsa suorittaa matemaattisia työtehtäviä. Esi- ja alkuopetusikäisen lapsen matemaattiset tehtävät ovatkin aina mielenkiintoisia ja riittävän haastavia.

Matematiikan toiminnallisten tehtävien avulla myös lapsen ajattelu- ja kommunikointitaidot kehittyvät hänen tarkkaillessaan omaa ajatteluaan ja kertoessaan, miten hän ajatteli ja toimi. Vuorovaikutuksessa toimiessaan lapsi tottuu lisäksi keskittymään ja kuuntelemaan muita.

Matematiikan alkuopetus: Perustaitoja ymmärtäen ja oivaltaen
Anna-Maija Malinen, KM, luokanopettaja

Matematiikan osaaminen on mutkikas palapeli, joka muodostuu käsitteiden ymmärtämisestä, päättely- ja arviointitaidoista sekä automatisoituneista ja rutinoituneista lasku- ja menetelmätaidoista. Alkuopetuksessa luodaan pohjaa jokaiselle palapelin palaselle. Lapsen omat kokemukset, havainnot ja päätelmät sekä niistä puhuminen ja keskusteleminen luovat kivijalan käsitteenmuodostukselle ja siksi niillä on keskeinen rooli matematiikan alkuopetuksessa.

Esityksessä pohditaan ymmärtämisen ja oivaltamisen merkitystä matematiikan alkuopetuksessa sekä esitellään toiminnallisia esimerkkejä matematiikan käsitteiden pohjustamiseksi.

Jänistarinat, Ymmärtävän kuuntelemisen ohjelma päiväkodeille ja kodeille

Jänistarinat, Ymmärtävän kuuntelemisen ohjelma päiväkodeille ja kodeille
Mattinen, A., Kajamies, A., Räsänen, P., Hannula-Sormunen, M. M.. & Lehtinen, E.

Esityksessä kuvataan kehittämäämme Ymmärtävän kuuntelemisen ohjelmaa, Jänistarinoita. Jänistarinat-ohjelman tavoitteena on tukea erityisesti niitä lapsia, joilla 4-vuoden ikään mennessä on havaittu puutteita kuullun ymmärtämisen taidoissa. Ohjelma materiaaleineen on tarkoitettu päiväkotien ja kotien yhteiseen käyttöön. Vuoden kestoinen Jänistarinat–ohjelma sisältää 20 tarinaa. Tarinoiden lähtökohtana on Pikkujäniksen saapuminen päiväkotiin. Pikkujänis saa hoitopaikan päiväkodista siksi aikaa, kun Äitijänis on pitkällä tutkimusmatkalla. Matkaltaan Äitijänis ”lähettää” kirjeitä päiväkotiin. Äitijäniksen kirjeet tulevat päiväkotiin kerran viikossa. Kirje luetaan ensin pienryhmässä, jonka jälkeen se luetaan uudelleen kaikille ryhmän lapsille yhteisesti. Tämän jälkeen Äitijäniksen kirje lähetetään päiväkodista lapsen mukana kotiin.  Tarkoituksena on, että vanhemmat lukevat kirjeen kotona lapsensa kanssa ja keskustelevat samalla kirjeeseen liittyvistä asioista ohjelman periaatteiden mukaisesti.

Jänistarinat-ohjelman toimintamalli rakentuu kolmen keskeisen lähtökohdan varaan. Laajimman kehyksen ohjelmalle tarjoavat sosiokulttuuristen teorioiden näkemykset lapsen ja aikuisen välisen opetus-oppimisvuorovaikutuksen laadusta. Toisena lähtökohtana ovat yleisten oppimisvalmiuksien kehittymistä tukevat periaatteet, jotka pohjautuvat aikaisempiin kognitiivisiin kehittämis- ja rikastamisohjelmiin. Kolmannen lähtökohdan muodostaa ohjelman varsinainen sisältö eli lasten kuullun ymmärtämisen taitojen kehittäminen.

Jänistarinoissa lapsen kuullun ymmärtämisen kehittymistä tuetaan keskustelevan lukemisen menetelmällä. Keskustelevalla lukemisella tarkoitetaan lasten ja aikuisten yhteisissä lukuhetkissä tapahtuvaa keskustelua ja vuorovaikutusta, joka kohdistuu luettavaan tarinaan. Lasta rohkaistaan tekemään kysymyksiä luettavasta tarinanasta ja pohtimaan tarinan tapahtumia.  Lasta autetaan ymmärtämään ja tulkitsemaan tarinan tapahtumia omakohtaisten kokemusten ja konkreettisten esimerkkien avulla.

Esityksessä kerrotaan myös Jänistarinat-ohjelmaan kohdistuneista interventiotutkimuksista. Ensimmäiseen interventiotutkimukseen osallistuneiden lasten kuullun ymmärtäminen kehittyi enemmän kuin kontrolliryhmän lasten, jotka osallistuivat Nallematikka-ohjelmaan. Olemme kehittäneet ohjelmaa ensimmäisestä interventiotutkimuksesta saamiemme tulosten pohjalta. Tämän toisen, laajemman interventiotutkimuksen aineisto saadaan kerättyä vuoden 2013 loppuun mennessä.  Esityksessä kuvataan myös tätä laajempaa interventiotutkimusta sekä keräämäämme tutkimusaineistoa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia toimintamallin syvempään analysointiin.

Hyvä Alku – ammattilaiset lapsen parhaaksi

HYVÄ ALKU -tapahtuma Jyväskylän Paviljongissa 12.–13.2.2014.

HYVÄ ALKU kokoaa parituhatta kasvatuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaista ja asiantuntijaa Jyväskylän Paviljonkiin 12. ja 13. helmikuuta 2014.

HYVÄ ALKU on erityisesti 0–10-vuotiaiden lasten tukemiseen keskittynyt tapahtuma, joka tarjoaa kiinnostavia luentoja varhaiskasvatuksen, esi- ja alkuopetuksen työntekijöille, psykologeille, puhe-, fysio- ja toimintaterapeuteille, terveydenhoidon henkilökunnalle, kuntoutusohjaajille sekä vanhemmille ja alan opiskelijoille. Tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa, jota hyödyntämällä lapsen kehitystä voidaan tukea entistä aikaisemmin ja paremmin. Tapahtuman tavoitteena on tiedottaa varhaisen tuen menetelmistä ja oppimisympäristöistä sekä saattaa uusin tutkimustieto ja uudet menetelmät lasten kanssa toimivien käyttöön.

Seuraavassa HYVÄ ALKU -tapahtumassa kantavana teemana on oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen esi- ja alkuopetuksessa. Kaksipäiväisen tapahtuman luentojen aiheina ovat mm. varhaista tukea edistävät ja syrjäytymistä ehkäisevät toimintamallit, hyvän matematiikan perustaidot esi- ja alkuopetuksessa, tietokoneavusteinen tehostettu tuki esikoululaisen matemaattisiin taitoihin, maahanmuuttajien toisen kielen oppiminen sekä lukemisen ja lukemissujuvuuden tukemisen keinot ja hyvät käytänteet. Oppimiskokemuksiin ja oppilas-opettaja vuorovaikutukseen on mahdollisuus perehtyä Alkuportaat ja Omis -hankkeen asiantuntijoiden luennoilla.

Muita aiheita ovat esimerkiksi hahmotusvaikeuksien kuntoutus, musiikin terapeuttiset ja kehitystä tukevat vaikutukset, lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteen sovittava johtaminen, motorisen oppimisen vaikeudet ja niiden tukeminen liikunnassa, pedagoginen selvitys – hyvän käytänteen malli, positiivinen pedagogiikka ja hojks, haastavan lapsen kohtaaminen esi- ja alkuopetuksessa sekä positiivisen käyttäytymisen monitasoinen yhteisöllinen tuki koulussa.

Asiantuntemustaan jakavat mm. Jyväskylän yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Niilo Mäki Instituutti ja Suomen CP –liitto ry.

Mielenkiintoisten luentojen lisäksi tapahtumassa on myös aihepiiriin liittyviä näytteilleasettajia. Näyttelyalueelle on vapaa sisäänpääsy.

Lisätietoja HYVÄ ALKU -tapahtumasta antavat Maria Haakana 050 361 0973 ja Mirja Myllykoski 050 590 3997

Haastattelut toiminnanjohtaja Juha-Matti Latvala, 050-441 4043