Kaisa Aunola, professori, Jyväskylän yliopisto
Jaana Viljaranta, tutkijatohtori (PsT), Jyväskylän yliopisto
Riikka Hirvonen, tutkijatohtori (PsT), Jyväskylän yliopisto
Sari Mullola, tutkijatohtori (KT), Helsingin yliopisto
Jari-Erik Nurmi, professori, Jyväskylän yliopisto
Kun lapsella on synnynnäinen taipumus kielteiseen mielialaan, voimakkaaseen tunteiden ilmaisuun, varautuneisuuteen tai korkeaan aktiivisuuteen, voidaan lapsella ajatella olevan vaikea tai haastava temperamentti. Tällainen vaikea temperamentti on riski suotuisalle kehitykselle, kuten lapsuuden käytösongelmille ja masentuneisuudelle. Häiriöiden todennäköisyys kasvaa kuitenkin vasta, kun vaikea temperamentti ajautuu törmäyskurssille ympäristön kanssa aiheuttaen ristiriitoja ja väärinymmärryksiä. Vaikka temperamentti ei ole yhteydessä yksilön älykkyyteen tai oppimiskapasiteettiin, temperamentti määrittää oppimista ja koulumenestystä monin tavoin vaikuttamalla mm. oppilaan tapaan oppia, hänen minäkuvaansa sekä siihen, miten opettajat oppilaan näkevät, miten hänen kanssaan toimivat ja miten hänen taitojaan arvioivat. Esimerkiksi vetäytyvien oppilaiden koulutaitoja arvioidaan muita kielteisemmin riippumatta heidän todellisesta taitotasostaan. Myös koulussa annettava opetus voi suosia tietynlaisen temperamentin omaavia oppilaita toisten kustannuksella. Onkin tärkeää pyrkiä ymmärtämään, kuinka erilaiset temperamenttipiirteet vaikuttavat koulutaitojen kehitykseen ja oppilas-opettaja vuorovaikutukseen. Tällainen tieto voi auttaa muuttamaan opetuskäytänteitä paremmin oppilaiden erilaisia temperamentteja vastaaviksi.
Esityksessä esitellään Vanhemmat, opettajat ja lapsen oppiminen –tutkimushankkeen tuloksia temperamentin yhteydestä koulutaitojen ja motivaation kehitykseen ja opettaja-oppilas vuorovaikutukseen ensimmäisen kouluvuoden aikana. Tutkimuksessa tutkittavina olivat 152 ensimmäisen luokan oppilasta vanhempineen ja opettajineen. Lasten temperamentti arvioitiin kouluvuoden alkaessa syksyllä sekä opettaja- että vanhempiarviona. Lasten koulutaidot sekä oppimismotivaatio tutkittiin syksyllä ja keväällä. Samoihin aikoihin kysyttiin opettajien arviota lapsen koulutaidoista sekä arvioitiin päiväkirjamenetelmän avulla opettajien vuorovaikutusta oppilaan kanssa. Tulokset osoittavat, kuinka lapsen temperamentti – erityisesti taipumus intensiiviseen tunnereagointiin, negatiiviseen mielialaan, vetäytyvyyteen ja helposti häirittävyyteen – heijastuu opettajan tapaan olla vuorovaikutuksessa oppilaan kanssa ja tätä kautta oppimistuloksiin. Tuloksista käy myös ilmi, kuinka temperamentiltaan erilaiset lapset eroavat toisistaan tavassaan suhtautua oppimistilanteisiin.